Ylistaron Kilpa-Veljet 70-vuotta

Kuvia juhlista ja paperikuvien tilausohjeet löydät täältä

[accordion][pane title=”Opetusneuvos Jorma Hyytiän juhlapuhe”]

Ylistaron Kilpa-Veljet (YKV) 70 vuotta 24.10.2015

Arvoisa kunniapuheenjohtaja, seuran nykyinen puheenjohtaja, hyvä juhlayleisö!

Kuten varttuneimmat muistavat, Suomi juostiin itsenäisyytemme synty- ja alkuvuosina ”maailman kartalle”. Käsityövaltainen yhteiskuntamme perustui ihmisen omaan, fyysiseenkin työpanokseen, joka loi samalla myös terveyden perustan – sen kivijalan.. Ylipainoisia ihmisiä ei juuri tavattu, pikemminkin päinvastoin…

Tänä päivänä haasteet ovat toisenlaiset. Olemme luoneet hyvinvointiyhteiskunnan, joka on osittain kääntynyt itseämme vastaan. Teknologinen kehitys on kansantalouden kannalta ollut erittäin merkittävää monella alalla. Paitsi paljon hyvää, niin on se on tuonut mukanaan myös aktiivisuuttamme ”lamaannuttavia” palveluja ja piirteitä…

Jatkuvasti kasvanut liikunnan ja urheilun mediatarjonta on lisännyt ns. ”penkkiurheilua”, mutta jämähdyttänyt  myös meidät aikuiset liiaksi nojatuoliin. Lasten – yhteiskuntamme tulevien vastuunkantajien – haasteena ja yhteiskunnallisena huolenaiheena on kasvaneen peliteollisuuden jatkuvasti kehittyvä tarjonta, joka näyttää koukuttavan liian monen…Kaikki tutkimukset puhuvat motivoivan, monipuolisen liikunnan puolesta. Pienten lasten lähes luonnollinen tapa liikkua on juosten. Viime kesänä – kun kysyin vajaa neljä –vuotiaalta tyttärenpojaltani – mitä seuraavaksi leikitään, vastasi hän heti – ”juostaan”.

Missä vaiheessa tämä luontainen tapa vähenee tai loppuu kokonaan? Mikä sen lopettaa? Mikä on meidän vanhempien ja isovanhempien roolimalli, jonka me lapsille annamme? Itse koen, että meidän vanhempien ja isovanhempien kannustava esimerkki ja sosiaalinen tuki ovat olennaisia tekijöitä lapsen ja nuoren liikunnan edistämisessä. Huolestuttavaa on, että liikkumaton elämäntapa näyttää siirtyvän vanhemmilta lapsilleen.

Tuoreen tutkimuksen mukaan vain viisi prosenttia(5%) lapsista viettää ruutuaikaa alle kahden tunnin. Vain kaksi prosenttia (2%) päiväkotien 3-vuotiaiden lasten päivästä on fyysisesti ”kohtuullisen” kuormittavaa. Liiallinen istuminen on jo heidän iässään tämän tutkimuksen perusteella ongelmana. Fyysinen ympäristökään ei mahdollista kaikissa päiväkodeissa luonnollista – omaehtoista liikkumista. Tämän seurauksena on, että lasten ja nuorten kestävyyskuntoa ja terveydentilaa kuvaavat mittarit ovat kääntyneet negatiivisiksi: lasten ja nuorten ylipaino, psyykkinen oireilu ja niska- ja hartiavaivat ovat yleistyneet. Nintendo –niska on tunnettu jo vuosia… Hyvä yleisö, emme me näistä %-luvuista ja haasteista voi näitä pieniä lapsia syyttää,     kyllä meidän aikuisten on itse katsottava myös peiliin…

Moniammatillinen lasten ja nuorten liikunnan asiantuntijaryhmä julkaisi 2008 lasten ja nuorten liikunnan suositukset: 7- 10 -vuotiaana tavoite on noin 2 tuntia/pvä ja yläkoulun jälkeenkin toisella asteella vielä vähintään tunti/pvä. Vain 10 % yläkouluikäisistä liikkuu päivittäin em. suositusten verran. Samalla kun lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen polarisoituu, niin innokkaitten ja lahjakkaitten osalta on noussut huoli liiallisesta harrastuksen yksipuolisuudesta: tutkimuksen mukaan yhden lajin valinta tehdään keskiarvoisesti jo yhdeksän vuoden iässä. Tämä saattaa omalta osaltaan kaventaa lapsen kehittymismahdollisuuksia hänen tavoitellessaan omia rajojaan. Huippu-urheilun muutosryhmän (Humu) teettämän kartoituksen perusteella yhteinen tekijä eri lajien mega-tähdille oli heidän todella monipuolinen, monien eri lajien harrastaminen lapsuudessaan ja nuoruudessaan. Liian varhainen erikoistuminen kaventaa valmiuksia myös todelliselle huippu-urheilijan uralle.

Vaikka olenkin kuvannut näkymän aika haasteellisena, koen että meillä on seuratoiminnan sekä paikallisen ja maakunnallisen yhteistyön kautta isot mahdollisuudet hyvään huomiseen – itse asiassa meillä on enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia. Tuon seuraavaksi neljä eri näkökulmaa tämän päivän yhteiskunnalliseen keskusteluun ja seuratoiminnan jatkuvaan kehittämiseen.

1. Koen, että on tapahduttava laajempi yhteiskunnallinen herääminen ja tehtävä konkreettisia päätöksiä fyysisen aktiivisuuden edistämiseksi.

OKM:n ja STM:n vetämän Terveyttä edistävän liikunnan ohjausryhmän (TELI-ohjausryhmä), loppuraportissa on terveyskäyttäytymisen viestintä käännetty nurinpäin; parempaan terveyskäyttäytymiseen tähdätään viestillä – ”Arjen istumista on vähennettävä” eli kääntäen liikkumista – arjen aktiivisuutta – on lisättävä eri elämänkuluissa…

Liiallisen istumisen huoli on sekä yksilön terveyden, että jopa kansantaloudellinenkin haaste. Terveyttä ja liikkumista tutkivan UKK-instituutin johtajan Tommi Vasankarin mukaan liikkumattomuus maksaa Suomelle tällä hetkellä 3-4 miljardia euroa vuodessa.

Kaikki asiantuntija-laskelmat osoittavat, kuinka kannattavaa on ennalta ehkäisevä, terveyttä edistävä ja sitä vahvistava toiminta kaikissakin ikäluokissa. Usein käytetty ilmaisu ”nuorissa on tulevaisuus” tulee näkyä myös resursoinnissa. Panostaminen sekä koulutoimen, että seuratoiminnan kautta lapsiin ja nuoriin, on myös kansantaloudellinen teko.

Tutkimustulostenkin perusteella on välttämätöntä saada aikaan kehitystä, jolla liikunnallinen elämäntapa yhdistyisi vahvemmin osaksi lasten ja nuorten arkisia toimia: koulumatkoja, kavereiden kanssa vietettyä aikaa, välitunteja ja liikkumista paikasta toiseen. Organisoidun liikunnan suosio ei tutkimustulosten mukaisesti yksin riitä turvaamaan lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja terveyden kannalta riittävää fyysistä aktiivisuutta. Myös jonkin ryhmään kuuluminen koetaan yhdeksi tärkeimmistä liikuntaharrastuksen motiiveista. Siksi myös harrastetason toimintaan tulisi löytää olosuhteita, resursseja ja ohjaajia. Edellä mainituista syistä riittävät liikuntapaikat ja lähiliikuntapaikat ovat tärkeitä omaehtoista liikkumista lisääviä investointeja. Julkisen sektorin on liikuntalainkin mukaan luotava edellytykset liikunnan harrastamiselle ja seuratoiminnalle.

2. Koen kasvavana huolenaiheena, miten tarjoamamme liikuntapalvelut olisivat mahdollisimman monen perheen saavutettavissa.

Sosioekonomiset tekijät näyttävät rajoittavan harrastamisen mahdollisuuksia: Yli 3 000 lasta ja nuorta lähes 200 koulusta osallistui Jyväskylän yliopiston toteuttamaan ja opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaan liikuntatutkimukseen keväällä 2014.

Harrastuneisuuteen vaikuttava asiana korostui myös sen kalleus. Valtion liikuntaneuvoston julkaisun mukaan yli 20% tutkimukseen osallistuneista yläasteikäisistä nuorista ilmoittaa liikuntaharrastuksen kalleuden harrastuksensa esteeksi. Toki eri lajien kustannukset eroavat suuresti. Kuntien ainakin toivoisi tarjoavan omistamansa liikuntapaikat lapsille ja nuorille ilmaiseksi.

Kuitenkin lasten ja nuorten yleisimmät esteet liikunnan harrastamiselle olivat yksilöllisiä, ne liittyvät omaan kehollisuuteen ja pätevyyteen – liikkumaan ei viitsitä lähteä, siihen ei ole aikaa tai aika kuluu muissa harrastuksissa.

Suurimpana haasteena meillä monilla taitaakin olla —- luontainen ”laiskuus”? Siksi toteamus, ”liikuntaa harrastaisi useampi, jos liikkeelle pääsisi lähtemättä” taitaa pitää paikkaansa – liiankin usein? Olkaamme vanhempina ja isovanhempina kannustavina esimerkkeinä lapsille ja lapsenlapsillemme…

3. Koen tällä hetkellä, että ohjaajilla ja valmentajilla on iso vastuu – lajiosaamisen lisäksi tulisi huomio kiinnittää myös valmentajien sosiaalisiin taitoihin

Seuratoiminta ja valmennustoiminta – vaikka onkin tavoitteellista – on merkittävältä osin kuitenkin ”motivoivaa liikuntakasvattamista”. Tuoreessa selvityksessä kiinnitetään erityishuomio valmentajuuteen ja siinä tarvittaviin pedagogisiin ja sosiaalisiin taitoihin. Varsinkin lasten ja nuorten – tavoitteellisessakin valmennustoiminnassa on toimintaa keskeisesti ohjaavana tekijänä ”motivoiva kasvattaminen”. Innostaminen ja kannustaminen lisäävät motivaatiota ja mahdollistavat näin riittävät harjoitusmäärät. Nämä ohjaajien ja valmentajien tärkeät sisäänrakennetut ominaisuudet tulisi huomioida myös valmentaja-ohjaaja -koulutuksen sisällöissä. Myös joukkuelajeissa on korostettu – ihan oikein – yksilön ominaisuuksien tunnistamisen ja yksilöllisen, eriytyneen valmennuksen merkitys joukkuevalmennuksen osana.

Suomen Valmentajat ry julkaisi viime tiistaina Lasten ja Nuorten hyvä harjoittelu –teoksen. Helsingin Sanomat pyysi kahta teoksen kirjoittajaa laatimaan juniorivalmennuksen peruskäskyt, joita noudattamalla on ”lehden mukaan” vaikea epäonnistua. Kuin edellistä pohdiskeluani tukien – 10 kohtaa ovat: (HS 21.10.2015)

Rakasta lajiasi – Välitä – Usko Unelmiin – Kunnioita yksilöä – Kunnioita kasvua – Kysy ja kuuntele  – Tunne lajisi – Muista monipuolisuus – Järjestä äksöniä – Pitäkää hauskaa…

Toivon, että moni ylistarolainen nuori – tyttö ja poika – haluaisivat kouluttautua liikunnan ohjaajiksi tai valmentajiksi – sekä toimia aktiivisesti seuratoiminnassa – se antaa paljon… Seuran menestyneiden urheilijoiden esimerkillä ja nuorten kannustamisella on iso merkitys.

4. Koulut tärkeässä roolissa

Koulut ovat hyödyntämätön mahdollisuus liikunnallisen elämäntavan lisäämisessä. Koulu on monelle lapselle ainut kontakti järjestäytyneeseen liikuntaan. Kouluissa opitaan paitsi tärkeitä liikunnan perustaitoja, vietetään myös merkittävä osa lasten elämästä. OKM:n asettaman työryhmän tuore raportti nostaa mahdollisuudeksi suomalaisen peruskoulun uudet opetussuunnitelman perusteet, jotka otetaan vaiheittain käyttöön lukuvuoden 2016-2017 alusta alkaen. Tämän OPS:n tavoitteena on mm. lisätä lasten ja nuorten liikunnallista elämäntapaa.

Esityksen mukaan koulupäivää joustavoitettaisiin ja toiminnallisuus integroitaisiin osaksi jokaista koulupäivää. Tämän myötä koulusta muodostuisi harrastetoiminnan kotipesä, jossa tarjolla olisi monipuolisia ja -lajisia vaihtoehtoja. Peruskoulun vahvuus on tarjota yhdenvertaiset mahdollisuudet kaikille ja nämä lisäämistoimet pitäisi ulottaa nopeasti myös toisen asteen oppilaitoksiin. Tavoitteena on lisätä liikkumisen määrää motivoivalla tavalla.

Tämän tavoitteen tärkeä konkreettinen herääminen on luettavissa pääministeri Sipilän hallitusohjelmassa: Hallitusohjelmassa on sovittu ja myös resursoitu Liikkuva koulu –hankkeen laajentamisesta valtakunnalliseksi. Hankkeen tavoite on saada kaikki Suomen koulut mukaan toteuttamaan aktiivisempaa koulupäivää ja liikunnan lisäämistä niin, että jokainen oppilas liikkuisi tunnin päivässä. Hanke keskittyy peruskouluikään, mutta liikkumattomuus koskettaa kaikkia kouluasteita – kuten aiemmin jo kerroin. Hanke käynnistyi pilottihankkeena jo 2010, mutta erittäin onnistuneiden kokeilujen perusteella hanke laajennetaan kaikkiin Suomen peruskouluihin.

Kokeilua laajennetaan myös toiselle asteelle. Itse koen, että samoin tulee hankkeen hienoja tavoitteita tukevia toimenpiteitä käynnistää jo varhaiskasvatuksen kehitystyössä. Hankkeen onnistumisen kannalta on olennaista, että koulujen johto ja opettajat ymmärtävät liikunnan merkityksen ja henkilökunnan hyvän yhteistyön uudet mahdollisuudet. Tällöin on pitkälti kekseliäisyydestä kiinni, miten liikuntaa voidaan saattaa osaksi koulupäivää. Toinen tärkeä asia on tavoitteen onnistumisen varmistamiseksi, että ”tunti päivässä” –hanke yhdistäisi entistä paremmin koulutoimen ja seuratoiminnan voimavarat.

Entä YKV, arvokas liikuntakasvattaja tänään entä huomenna?

Teidän perinteitä kunnioittava 70 –vuotias yleisseuranne on tehnyt mittaamattoman arvokasta työtä oman pitäjänne ja tekee nyt edelleen oman kaupungin osanne hyväksi. Ampumahiihto-, Hiihto-, mäki-, suunnistus-, paini-, pesäpallo-, lento- ja sulkapallo-, yleisurheilu- ja veteraanijaostot (9 eri jaostoa) osoittavat toiminnan laajuutta ja monet eri jaostojen menestyssaavutukset myös toiminnan korkeata tasoa – aina Kassu Rauhalasta Karri Hakalaan, vain pari mainitakseni.. Hienona lisänä on oman – Joutopäivälehden – toimittaminen tiedottamisen kanava – toki nyt ajan hengessä myös omia kotisivuja koko ajan kehittäen. Yleisseuran vahvuuksiin kuuluu myös jaostojen välinen avoin yhteistyö – toinen toistenne auttaminen – periaatteella ”seura on ihmistä varten.

Ylistaro on nyt muutaman vuoden ollut tärkeä osa Seinäjoen kaupunkia ja sen hyvää kehitystä. On hienoa todeta että ns. kotiseutuidentiteetin kannalta teillä on yhteinen arvokoti YKV, joka omana yleisseurana ei ole vain kilpa- ja huippu-urheiluseura, vaan merkittävä liikuntakasvattaja – oman alueensa yhteisöllisyyden rakentaja – tärkeä kohtaamispaikka.

Näen tärkeänä, että kansalaistoiminta on lähellä ihmistä. Arvostan erittäin korkealle lähes kokonaan vapaaehtoispohjalle perustuvan seuratyön. Haluan tässä yhteydessä kiittää ja kumartaa niille sadoille vapaaehtoistyötä tehneille ja tekeville naisille ja miehille, jotka olette tämän lisäarvon eri-ikäisille ihmisille mahdollistaneet ja edelleen mahdollistatte…

Onnittelen lämpimästi juhlivaa YKV:tä ja toivotan onnea hyvässä kunnossa olevan seuranne tulevallekin vuosikymmenelle sekä yhteistyön intoa toiminnan jatkuvalle kehittämiselle.

Jorma Hyytiä, Opetusneuvos

Seinäjoki

 

[/pane][/accordion]